Tunnen kuinka syystuuli puhaltaa mun kasvoille, kuinka ilmat viilenee ja pian lehdetkin alkaa putoilla, tunnen kuinka syyssateet huuhtovat mut puhtaaksi ja kuinka illat pimenevät. Mutta silti mä oon onnellinen, onnellisempi kuin pitkään aikaan. Syksy on mulle kuin uuden alku. Mä oon tutustunut ihmisiin ihan uudella tavalla, mä oon oppinut ajattelemaan niitä eritavalla kuin ennen, mä oon oppinut tuntemaan ne. Mä oon rakastunu. Tai ehkä en oo. En osaa sanoa. Vaikka mun tunteet on tällä hetkellä sekavat, mä oon onnellinen. Siitä mä oon varma.
Eilen tajusin taas pitkästä aikaa miten paljon rakastankaan meijän joukkuetta ja kuinka jokainen meijän joukkuelainen on täyttä kultaa. Muistin pitkästä aikaa miten ihanaa on viettää laatuaikaa joukkueen kanssa. Ikävöin treenejä, sitä tunnetta kun laitat kaiken peliin ja annat itestäs kaiken! Sitä tunnetta kun oot aivan poikki ja joukkuelaiset tsemppaa ja saa sut jaksamaan. Haha kaikki varmaa tajus että mä rakastan meijän joukkuetta ja ikävöin treenejä.
Huomenna erilaista postausta tiedossa, jota oon siis tehnyt jo kauan. Mutta huomenna viimeistelen sen ja julkaisen, joten huomiseen!
.jpg)
